Kalev karamellisuklaa

Synttärini lähenevät, ja synttärijuhlien ensimmäiset versiot ensimmäisine lahjoineen on nyt koettu. Tykkään kauheasti että synttärini ovat usein pääsiäisen tienoilla, koska silloin ihmisillä on suklaa mielessä ja saan sitä lahjaksi. Ehkä muutenkin porukka tietää minun siitä pitävän..! Tähän mennessä olen saanut jo kolme levyllistä, joista eka maistamani oli siskoni Viron tuliaisia. Tykkään kauheasti Kalevin makusuklaista, siellä osataan Maraboun tapaan vääntää hyviä makuyhdistelmiä.

Karamellisuklaa ei tuonut oikeastaan mitään yllätyksiä. Maitosuklaa on hyvää ja karamellitäyte pehmeää ja makeaa. Kokonaisuutenaan tämä suklaa on todella makeaa ja jopa imelän puolelle hiipivää. Olen vähitellen luonut päähäni Kalevin suklaista sellaisen yleissäännön, että ne ovat muita tuttuja suklaamerkkejä hitusen makeampia. Ehkä perussuklaaltaan verrattavissa Marabouhun, mutta makusuklaissa makeus entisestään korostuu täytevalintojen ansiosta. Tietysti ihan makuasioita (sananmukaisesti!) tykkääkö imelyydestä vai ei, itselleni nämä ovat vain erilaisia, ei toisiaan parempia tai huonompia.

Nämä 100g levyt ovat tosi kivoja pikkutuliaisia Viron puolelta itselle ja muille, sillä näitä mahtuu laukkuun kätevän pieneen tilaan useampikin. Itse ostin jossain vaiheessa lähes kaiken syömäni karkin joko laivalta tai Virosta, koska silloin sain yleensä halvalla erilaisia ja uusia maisteltavia. Olen lähdössä ensi kuussa päivä Tukholmassa-risteilylle, ja luultavasti tuon ainakin jotain Suomen markkinoilta vielä puuttuvaa Marabouta. Suklaa on siitä ihanan universaali tuominen, että sitä saa about kaikkialta, ja about kaikki siitä myös tykkäävät. Suosittelen etenkin Islantiin matkaaville erityisen lämpimästi Sirius-merkkistä suklaata, joka on aivan taivaallista! Koska vedän kotiinpäin, niin suosin tietysti normaalisti Fazeria. Sirius yltää niin lähelle sen hännille, että nytkin alkoi tekemään mieli rusinapähkinä-levyä sitä muistellessa...

Favorina Easter Jelly Shapes-marmeladit

Ostan todella, todella harvoin marmeladeja. Oikeastaan noin kerran vuodessa, pääsiäisen alla, näitä nimenomaisia Lidlin versioita. Tällä kertaa "kokeilussa" siis jo aiemmin maistamani karkki, mutta ajattelin silti esitellä tämän, sillä näitä eivät varmaan monet ole kokeilleet.

Pussissa on eri makuisia eläinten muotoisia marmeladeja. Ainesosaluettelossa lukee ainakin omaan silmääni ihan tunnistettavia, luonnollisia makuaineita. Sekö näistä niin hyvän tekee? Marmeladit maistuvat oikeasti hedelmäisiltä, vähän samalla tavalla kuin ne Muumi-marmeladit (vieläköhän niitä muuten saa?). Nämä eivät ole lainkaan sitkeitä, vaan helposti puraistavissa. Semmoisia hieman lohkeavia. Tuoksu on todella hyvä, pussin avaamisen jälkeen on todella vaikea pitää näppejään kurissa. Siksi onkin hyvä, että pakkauskoko ei ole kovinkaan suuri, vaan se mahdollistaa tällaisen mässyhiiren maistelevan sen kertaistumalta läpi...

Käsittääkseni näistä tekee pääsiäismäisen lähinnä tuo muotokieli ja sana easter pussissa. Muuten nämä ovat ihan perinteisiä, hyviä marmeladeja. Aion ehkä tutkia pääsiäisen jälkeen, jäikö näitä vielä alelaareihin ja ostan jokusen pussin varastoon hedelmäkarkin koloa paikkaamaan.

Kismet Fazerina ja Marabou Daim & Saltlakrits

Tällä kertaa testiin päätyi kaksi markkinoilla jo jonkin aikaa ollutta suklaata, joista kumpikin oli itselleni uusia tuttavuksia. Suklaahyllyllä valikoin, minkä Fazerin uusista Travel-mauista ottaisin testiini ensimmäisenä, mutta bongattuani Maraboun todella lupaavan kuuloisen uutuuden muuttuivat suunnitelmat. Olin jo valkannut kotiin myös perus-Daimia, johon minulla on ajoittainen himo, mutta tämän levyn myötä jätin sen kauppaan.

Mielestäni ihan perussuklaan muodossa Marabou ei pärjää alkuunkaan Fazerille. Se on liian imelämakeaa, eikä sellaista ihanan kermaista mitä mielestäni kunnollinen suklaa on. Maraboun vahvuutena pidän nimenomaan näitä makusuklaita, joiden yhdistelmät ovat usein upeita. Minttukrokantti on yksi lempilevyistäni ikinä. Koostumuksellisesti tämä muistutti nimenomaan sitä, sillä Daim ja kova salmiakki antoivat töitä hampaille. Siinä missä Daim toi kuvioon imelyyttä ja ällömakeutta, tasapainotti salmiakki tilannetta todella kivasti luoden levystä toimivan kokonaisuuden. Jos yhdellä levyllä saan korjattua kolmen eri karkin puutteen, päätyy se ehdottomasti jatkossakin ostoskoriini. Tämä toimisi varmasti keskustelunherättäjä-viemisenä mennessä vaikkapa kyläilemään pohjoismaiden ulkopuolelle, ei varmasti herättäisi ihastusta salmiakkiin tottumattomissa...

Daimin ohella Kismet on yksi ajoittaisista must have-karkeistani. Jostain syystä keväällä tekee mieli sitrusta, joten Fazerinan appelsiininen aromi houkutteli. Kismetin makukokeilut ovat mielestäni olleet aina onnistuneita, joten ennakko-odotukset korkealla.

Patukka tuoksuu ihanan appelsiiniselle. Lisäksi sen maku on tasan tarkkaan sitä, millaiseksi sen päässään kuvitteli: sopivissa määrin appelsiiniaromia, keksiä ja suklaata. Maku on lempeä, eikä kovin yllättävä. Siinä missä Maraboun uutuus ei välttämättä ole melkoisessa erikoisuudessaan ja sanoisinko jopa rohkeudessaan välttämättä kaikkien makuun, on tämä varmasti varmemmin jokaiseen makuun sopiva. Tämäkin löytynee jatkossa suklaanhädän hetkellä ostoskoristani.