Tällä kertaa testiin päätyi kaksi markkinoilla jo jonkin aikaa ollutta suklaata, joista kumpikin oli itselleni uusia tuttavuksia. Suklaahyllyllä valikoin, minkä Fazerin uusista Travel-mauista ottaisin testiini ensimmäisenä, mutta bongattuani Maraboun todella lupaavan kuuloisen uutuuden muuttuivat suunnitelmat. Olin jo valkannut kotiin myös perus-Daimia, johon minulla on ajoittainen himo, mutta tämän levyn myötä jätin sen kauppaan.
Mielestäni ihan perussuklaan muodossa Marabou ei pärjää alkuunkaan Fazerille. Se on liian imelämakeaa, eikä sellaista ihanan kermaista mitä mielestäni kunnollinen suklaa on. Maraboun vahvuutena pidän nimenomaan näitä makusuklaita, joiden yhdistelmät ovat usein upeita. Minttukrokantti on yksi lempilevyistäni ikinä. Koostumuksellisesti tämä muistutti nimenomaan sitä, sillä Daim ja kova salmiakki antoivat töitä hampaille. Siinä missä Daim toi kuvioon imelyyttä ja ällömakeutta, tasapainotti salmiakki tilannetta todella kivasti luoden levystä toimivan kokonaisuuden. Jos yhdellä levyllä saan korjattua kolmen eri karkin puutteen, päätyy se ehdottomasti jatkossakin ostoskoriini. Tämä toimisi varmasti keskustelunherättäjä-viemisenä mennessä vaikkapa kyläilemään pohjoismaiden ulkopuolelle, ei varmasti herättäisi ihastusta salmiakkiin tottumattomissa...
Daimin ohella Kismet on yksi ajoittaisista must have-karkeistani. Jostain syystä keväällä tekee mieli sitrusta, joten Fazerinan appelsiininen aromi houkutteli. Kismetin makukokeilut ovat mielestäni olleet aina onnistuneita, joten ennakko-odotukset korkealla.
Patukka tuoksuu ihanan appelsiiniselle. Lisäksi sen maku on tasan tarkkaan sitä, millaiseksi sen päässään kuvitteli: sopivissa määrin appelsiiniaromia, keksiä ja suklaata. Maku on lempeä, eikä kovin yllättävä. Siinä missä Maraboun uutuus ei välttämättä ole melkoisessa erikoisuudessaan ja sanoisinko jopa rohkeudessaan välttämättä kaikkien makuun, on tämä varmasti varmemmin jokaiseen makuun sopiva. Tämäkin löytynee jatkossa suklaanhädän hetkellä ostoskoristani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti