Bellarom salty liquorice

Tuliko tästä kertaheitolla Bellaromin suklaita arvioiva blogi? Ehkä hetkeksi. Koska vihdoin ja viimein löysin kyseiset suklaat ja huomasin, miten mielenkiintoisia makuja niissä on tarjolla. Ihastuin ikihyviksi Maraboun salmiakkisuklaaseen, joten toki kilpailevan halpismerkin suklaa piti myös päästä testaamaan.

Pakkaus värikäs, mutta halvan näköinen. Palat jälleen petollisen isoja, tätä tulee vetäistyä helpolla enemmän kuin laki (ja etenkin tältäkin kesältä hankkimatta jäänyt bikinikroppa) antavat periksi. Levyssä näkyvät selkeästi salmiakinpalaset, jotka ovat semmoisia sopivan rouskuvia ja niitä on paljon.

Jos ajatellaan pelkkää maitosuklaata, niin tässä levyssä (ja olettaen Bellaromilla yleisesti?) se on sokerisen makeaa ja hyvin pehmeää. Ei mitään maitosuklaamaista kuten Fazerilla, vaan makeaa kuten Maraboulla. Pehmeä koostumus puolestaan viittaa enemmänkin halpoihin ei-merkkisuklaisiin. En välttämättä söisi paljaaltaan tätä. Sinällänsä suklaassa ei ole mitään vikaa, mutta omaan makuuni maitoisa maitosuklaa vaan on se ainoa oikea, muut korvikkeita. Mutta, kun salmiakki tuodaan kuvioihin, on tilanne täysin eri. Sopivan suolainen maku täydentää tosi hyvin makeaa suklaata, ja kombinaatio on hyvin tasapainoinen. Salmiakki on reippaan voimakas, eikä pyytele anteeksi olemassaoloaan. Todella vaikea verrata muistikuvien perusteella Maraboun vastaavaan, mutta väittäisin, että nämä kaksi kilpailevat todella lähellä toisiaan laadussa! Erittäin hyvä levy, varmasti nousee jatkossakin ostettavien listalle.

Oletteko muuten huomanneet, että maailmassa on ihan liikaa jatkuvasti uusia ihania suklaalevyjä? Kaikkia houkuttelevia uutuuksia tekisi mieli kokeilla, mutta toisaalta jo kokeiltuihin suosikkeihin tekisi mieli aika ajoin palata. Minulla on tämä dilemma, etenkin kun yritän muuten syödä semiterveellisesti ja vahtia painoani. Pitkään minulla ei edes ollut erityistä suklaanhimoa, vaan söin sitä lähinnä kaiken muun karkin kanssa rinnakkain. Nyt elän jälleen suklaakautta, ja on todella vaikeaa päättää kaupan hyllyillä, mitä seuraavaksi ostaisi..:) ikävä Maraboun minttukrokanttia ja Fazerin lontoonraetta, te ikisuosikkini!

Bellarom deluxe white chocolate strawberry

Jostain syystä minuun on iskenyt valkoisen suklaan himo. Ehkä se lähti Fazerin Travel-sarjan Kööpenhamina-levystä, ehkä jouluna maistamistani jonkun itsetehdyistä valkosuklaista. Yleensä olen todella suunnitelmallinen karkkiostoksissani, mutta tällä kertaa Lidliin marssiessani totesin karkkihyllyn kohdalla itselleni spontaanisti, että nyt on saatava valkosuklaata työviikon alun piristykseksi. Ostan yleensä tunnettuja suklaamerkkejä ihan mukavuudenhalusta, koska tiedän saavani niiden kohdalla sitä, mitä haluankin. Halpissuklaisiin, kauppojen omiin merkkeihin sun muihin suhtaudun varauksella ja käytän niitä lähinnä leivonnassa ym, missä maku ei tule niin selkeästi esille. Lidlin suklaavalikoima on tästä syystä jäänyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta minulle todella vieraaksi, vaikka Lidliä suosin ruokaostoksissa ja kokeilen heidän omia tuotemerkkejään mielelläni. Ihme asennevammoja nämä pääni sisäiset suklaaongelmat.

Valkkasin valkosuklaahimoissani mansikkavalkosuklaan, sillä tykkään marjaisista suklaista ja etenkin kesällä mansikka sopii kaikkeen. Ostaisin varmaan mansikan makuista grillimakkaraakin jos joku keksisi myydä :) Edelleen olin hieman epäileväinen, sillä suklaalevyn kääre näytti todella halpikselle, sellaiselle, mitä etelän lomakohteista ostetaan kun pitää saada vain jotain suklaata tuliaisiksi tai itselle. Vertailukohtana esimerkiksi Fazerin sininen kääre on ihan kuin eri planeetalta.

Bellaromin suklaat ovat melko lituskaisia ja palat ainakin tässä levyssä isoja. Plussaa vai miinusta, sen voi kukin itse päättää. Tosin puolikkaan levyn syötyäni ajattelin, että eikai tässä ole kuin viitisenkymmentä grammaa tullut popsittua, vaikka todellisuudessa sata grammaa oli täynnä. Hups. Salakavala palakoko siis! Ulkonäkö on itse suklaalla kääreen alla todella houkutteleva, melkein eroottinen: valkoista sileää suklaata ja runsaasti pienenpientä mansikkahippua.

Maku on tasapainoinen, mielestäni suklaa itsessään ei maistu miltään siihen kuulumattomalta, kuten halpojen suklaiden osalti usein tapahtuu. Hyvä ja kermainen suutuntuma. Mansikka on toki keinotekoisen oloista, mutta yllättävän hyvin tehtyä silti tämän hintaluokan suklaalle. Miinusta siitä, että parin palan jälkeen tuntui, että mansikkahiput jäivät takahampaiden purupintoihin ärsyttävästi kiinni, lähtivät sentään vesikulauksella helposti pois. Kuten edellä todettua, tämä on sellaista tavaraa, mitä vetää helposti kerralla paljon. Jotenkin kokonaisuus on hyvässä tasapainossa, toki valkosuklaalle ominaisesti levy on todella makea. Mansikka kuitenkin taittaa pahimman imelyyden ja mielestäni tekee levystä todella hyvän kesäsuklaan, vaikka piknikille tai puutarhan kahvihetken kaveriksi. Voisin hyvin ostaa jatkossa, vaikka ihan ei sinne Kööpenhamina-levyn tasolle päässytkään. Paitsi jos suhteutetaan hinta ja laatu, silloin tämä huomattavasti kilohinnaltaan halvempi levy alkaa kisailla jo kärkipaikasta.

Peppermint twists -vaahtokarkki

Ostan tosi harvoin vaahtokarkkeja. Pentuna partioleirejä sun muita kolutessa kyseinen sokeri-ihanuus oli ostoslistallani usein, ihan koska nuotiolla päivän päätteeksi makkaran jälkeen paahdettu vaahtis on parasta mitä kuvitella saattaa. Olen myös mintun ystävä, ja joskus vahingossa löysin Tokmannilta piparmintun makuisia vaahtokarkkeja, jotka ovat vieläpä söpössä pussissa. Usein tarjouksessa saa kaksi pussia kolmella eurolla, eli halpaa tavaraa.

Nämä vaahtokarkit ovat todella pehmeitä ja nättejä valko-vaaleanpunaisine raitoineen. Piparmintun tuoksu on selkeä, eikä jätä epäilyksenvaraa sisällöstä. Sellaisiin jättimäisissä säkeissä myytäviin halpoihin vaahtiksiin jää todella iso rako, nämä vaikuttavat mielestäni jotenkin heti paljon laadukkaammilta. Ehkä myös ylimääräisten värien ja muotojen puuttuminen vaikuttaa asiaan. Mutta "hohdokkuutensa" puolesta nämä menisivät mielestäni vaikkapa juhlissa keksien rinnalla tarjottavina herkkuina tuosta noin vain, ainakin pikkaisen yllättäviä eivätkä jotain iänikuisia Dominoita.

Vaahtokarkki on siis todella pehmeä ja miellyttävä suussa, ja piparminttu pääsee maistumaan läpi sopivan voimakkaana. Aika ällöimeliä nämä ovat kyllä, mutta minun maultani ei voi muuta odottaakaan. Jos se ei ole todella makea, en siitä luultavasti tykkää :) Mutta siis näitä on ollut markkinoilla jo vuosia ja olen näitä useamman pussin kotiin sinä aikana kantanut, nyt ajattelin vinkata teille muillekin potentiaalisille ostajille! Halpiskaupoista voi välillä löytyä ihan erilaisia, mutta hyviä karkkeja, mitä ei K-ja S-ketjujen valikoimista tule saamaan.