keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Bellarom deluxe white chocolate strawberry

Jostain syystä minuun on iskenyt valkoisen suklaan himo. Ehkä se lähti Fazerin Travel-sarjan Kööpenhamina-levystä, ehkä jouluna maistamistani jonkun itsetehdyistä valkosuklaista. Yleensä olen todella suunnitelmallinen karkkiostoksissani, mutta tällä kertaa Lidliin marssiessani totesin karkkihyllyn kohdalla itselleni spontaanisti, että nyt on saatava valkosuklaata työviikon alun piristykseksi. Ostan yleensä tunnettuja suklaamerkkejä ihan mukavuudenhalusta, koska tiedän saavani niiden kohdalla sitä, mitä haluankin. Halpissuklaisiin, kauppojen omiin merkkeihin sun muihin suhtaudun varauksella ja käytän niitä lähinnä leivonnassa ym, missä maku ei tule niin selkeästi esille. Lidlin suklaavalikoima on tästä syystä jäänyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta minulle todella vieraaksi, vaikka Lidliä suosin ruokaostoksissa ja kokeilen heidän omia tuotemerkkejään mielelläni. Ihme asennevammoja nämä pääni sisäiset suklaaongelmat.

Valkkasin valkosuklaahimoissani mansikkavalkosuklaan, sillä tykkään marjaisista suklaista ja etenkin kesällä mansikka sopii kaikkeen. Ostaisin varmaan mansikan makuista grillimakkaraakin jos joku keksisi myydä :) Edelleen olin hieman epäileväinen, sillä suklaalevyn kääre näytti todella halpikselle, sellaiselle, mitä etelän lomakohteista ostetaan kun pitää saada vain jotain suklaata tuliaisiksi tai itselle. Vertailukohtana esimerkiksi Fazerin sininen kääre on ihan kuin eri planeetalta.



Bellaromin suklaat ovat melko lituskaisia ja palat ainakin tässä levyssä isoja. Plussaa vai miinusta, sen voi kukin itse päättää. Tosin puolikkaan levyn syötyäni ajattelin, että eikai tässä ole kuin viitisenkymmentä grammaa tullut popsittua, vaikka todellisuudessa sata grammaa oli täynnä. Hups. Salakavala palakoko siis! Ulkonäkö on itse suklaalla kääreen alla todella houkutteleva, melkein eroottinen: valkoista sileää suklaata ja runsaasti pienenpientä mansikkahippua.



Maku on tasapainoinen, mielestäni suklaa itsessään ei maistu miltään siihen kuulumattomalta, kuten halpojen suklaiden osalti usein tapahtuu. Hyvä ja kermainen suutuntuma. Mansikka on toki keinotekoisen oloista, mutta yllättävän hyvin tehtyä silti tämän hintaluokan suklaalle. Miinusta siitä, että parin palan jälkeen tuntui, että mansikkahiput jäivät takahampaiden purupintoihin ärsyttävästi kiinni, lähtivät sentään vesikulauksella helposti pois. Kuten edellä todettua, tämä on sellaista tavaraa, mitä vetää helposti kerralla paljon. Jotenkin kokonaisuus on hyvässä tasapainossa, toki valkosuklaalle ominaisesti levy on todella makea. Mansikka kuitenkin taittaa pahimman imelyyden ja mielestäni tekee levystä todella hyvän kesäsuklaan, vaikka piknikille tai puutarhan kahvihetken kaveriksi. Voisin hyvin ostaa jatkossa, vaikka ihan ei sinne Kööpenhamina-levyn tasolle päässytkään. Paitsi jos suhteutetaan hinta ja laatu, silloin tämä huomattavasti kilohinnaltaan halvempi levy alkaa kisailla jo kärkipaikasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti