Bellarom salty liquorice

Tuliko tästä kertaheitolla Bellaromin suklaita arvioiva blogi? Ehkä hetkeksi. Koska vihdoin ja viimein löysin kyseiset suklaat ja huomasin, miten mielenkiintoisia makuja niissä on tarjolla. Ihastuin ikihyviksi Maraboun salmiakkisuklaaseen, joten toki kilpailevan halpismerkin suklaa piti myös päästä testaamaan.

Pakkaus värikäs, mutta halvan näköinen. Palat jälleen petollisen isoja, tätä tulee vetäistyä helpolla enemmän kuin laki (ja etenkin tältäkin kesältä hankkimatta jäänyt bikinikroppa) antavat periksi. Levyssä näkyvät selkeästi salmiakinpalaset, jotka ovat semmoisia sopivan rouskuvia ja niitä on paljon.

Jos ajatellaan pelkkää maitosuklaata, niin tässä levyssä (ja olettaen Bellaromilla yleisesti?) se on sokerisen makeaa ja hyvin pehmeää. Ei mitään maitosuklaamaista kuten Fazerilla, vaan makeaa kuten Maraboulla. Pehmeä koostumus puolestaan viittaa enemmänkin halpoihin ei-merkkisuklaisiin. En välttämättä söisi paljaaltaan tätä. Sinällänsä suklaassa ei ole mitään vikaa, mutta omaan makuuni maitoisa maitosuklaa vaan on se ainoa oikea, muut korvikkeita. Mutta, kun salmiakki tuodaan kuvioihin, on tilanne täysin eri. Sopivan suolainen maku täydentää tosi hyvin makeaa suklaata, ja kombinaatio on hyvin tasapainoinen. Salmiakki on reippaan voimakas, eikä pyytele anteeksi olemassaoloaan. Todella vaikea verrata muistikuvien perusteella Maraboun vastaavaan, mutta väittäisin, että nämä kaksi kilpailevat todella lähellä toisiaan laadussa! Erittäin hyvä levy, varmasti nousee jatkossakin ostettavien listalle.

Oletteko muuten huomanneet, että maailmassa on ihan liikaa jatkuvasti uusia ihania suklaalevyjä? Kaikkia houkuttelevia uutuuksia tekisi mieli kokeilla, mutta toisaalta jo kokeiltuihin suosikkeihin tekisi mieli aika ajoin palata. Minulla on tämä dilemma, etenkin kun yritän muuten syödä semiterveellisesti ja vahtia painoani. Pitkään minulla ei edes ollut erityistä suklaanhimoa, vaan söin sitä lähinnä kaiken muun karkin kanssa rinnakkain. Nyt elän jälleen suklaakautta, ja on todella vaikeaa päättää kaupan hyllyillä, mitä seuraavaksi ostaisi..:) ikävä Maraboun minttukrokanttia ja Fazerin lontoonraetta, te ikisuosikkini!

Bellarom deluxe white chocolate strawberry

Jostain syystä minuun on iskenyt valkoisen suklaan himo. Ehkä se lähti Fazerin Travel-sarjan Kööpenhamina-levystä, ehkä jouluna maistamistani jonkun itsetehdyistä valkosuklaista. Yleensä olen todella suunnitelmallinen karkkiostoksissani, mutta tällä kertaa Lidliin marssiessani totesin karkkihyllyn kohdalla itselleni spontaanisti, että nyt on saatava valkosuklaata työviikon alun piristykseksi. Ostan yleensä tunnettuja suklaamerkkejä ihan mukavuudenhalusta, koska tiedän saavani niiden kohdalla sitä, mitä haluankin. Halpissuklaisiin, kauppojen omiin merkkeihin sun muihin suhtaudun varauksella ja käytän niitä lähinnä leivonnassa ym, missä maku ei tule niin selkeästi esille. Lidlin suklaavalikoima on tästä syystä jäänyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta minulle todella vieraaksi, vaikka Lidliä suosin ruokaostoksissa ja kokeilen heidän omia tuotemerkkejään mielelläni. Ihme asennevammoja nämä pääni sisäiset suklaaongelmat.

Valkkasin valkosuklaahimoissani mansikkavalkosuklaan, sillä tykkään marjaisista suklaista ja etenkin kesällä mansikka sopii kaikkeen. Ostaisin varmaan mansikan makuista grillimakkaraakin jos joku keksisi myydä :) Edelleen olin hieman epäileväinen, sillä suklaalevyn kääre näytti todella halpikselle, sellaiselle, mitä etelän lomakohteista ostetaan kun pitää saada vain jotain suklaata tuliaisiksi tai itselle. Vertailukohtana esimerkiksi Fazerin sininen kääre on ihan kuin eri planeetalta.

Bellaromin suklaat ovat melko lituskaisia ja palat ainakin tässä levyssä isoja. Plussaa vai miinusta, sen voi kukin itse päättää. Tosin puolikkaan levyn syötyäni ajattelin, että eikai tässä ole kuin viitisenkymmentä grammaa tullut popsittua, vaikka todellisuudessa sata grammaa oli täynnä. Hups. Salakavala palakoko siis! Ulkonäkö on itse suklaalla kääreen alla todella houkutteleva, melkein eroottinen: valkoista sileää suklaata ja runsaasti pienenpientä mansikkahippua.

Maku on tasapainoinen, mielestäni suklaa itsessään ei maistu miltään siihen kuulumattomalta, kuten halpojen suklaiden osalti usein tapahtuu. Hyvä ja kermainen suutuntuma. Mansikka on toki keinotekoisen oloista, mutta yllättävän hyvin tehtyä silti tämän hintaluokan suklaalle. Miinusta siitä, että parin palan jälkeen tuntui, että mansikkahiput jäivät takahampaiden purupintoihin ärsyttävästi kiinni, lähtivät sentään vesikulauksella helposti pois. Kuten edellä todettua, tämä on sellaista tavaraa, mitä vetää helposti kerralla paljon. Jotenkin kokonaisuus on hyvässä tasapainossa, toki valkosuklaalle ominaisesti levy on todella makea. Mansikka kuitenkin taittaa pahimman imelyyden ja mielestäni tekee levystä todella hyvän kesäsuklaan, vaikka piknikille tai puutarhan kahvihetken kaveriksi. Voisin hyvin ostaa jatkossa, vaikka ihan ei sinne Kööpenhamina-levyn tasolle päässytkään. Paitsi jos suhteutetaan hinta ja laatu, silloin tämä huomattavasti kilohinnaltaan halvempi levy alkaa kisailla jo kärkipaikasta.

Peppermint twists -vaahtokarkki

Ostan tosi harvoin vaahtokarkkeja. Pentuna partioleirejä sun muita kolutessa kyseinen sokeri-ihanuus oli ostoslistallani usein, ihan koska nuotiolla päivän päätteeksi makkaran jälkeen paahdettu vaahtis on parasta mitä kuvitella saattaa. Olen myös mintun ystävä, ja joskus vahingossa löysin Tokmannilta piparmintun makuisia vaahtokarkkeja, jotka ovat vieläpä söpössä pussissa. Usein tarjouksessa saa kaksi pussia kolmella eurolla, eli halpaa tavaraa.

Nämä vaahtokarkit ovat todella pehmeitä ja nättejä valko-vaaleanpunaisine raitoineen. Piparmintun tuoksu on selkeä, eikä jätä epäilyksenvaraa sisällöstä. Sellaisiin jättimäisissä säkeissä myytäviin halpoihin vaahtiksiin jää todella iso rako, nämä vaikuttavat mielestäni jotenkin heti paljon laadukkaammilta. Ehkä myös ylimääräisten värien ja muotojen puuttuminen vaikuttaa asiaan. Mutta "hohdokkuutensa" puolesta nämä menisivät mielestäni vaikkapa juhlissa keksien rinnalla tarjottavina herkkuina tuosta noin vain, ainakin pikkaisen yllättäviä eivätkä jotain iänikuisia Dominoita.

Vaahtokarkki on siis todella pehmeä ja miellyttävä suussa, ja piparminttu pääsee maistumaan läpi sopivan voimakkaana. Aika ällöimeliä nämä ovat kyllä, mutta minun maultani ei voi muuta odottaakaan. Jos se ei ole todella makea, en siitä luultavasti tykkää :) Mutta siis näitä on ollut markkinoilla jo vuosia ja olen näitä useamman pussin kotiin sinä aikana kantanut, nyt ajattelin vinkata teille muillekin potentiaalisille ostajille! Halpiskaupoista voi välillä löytyä ihan erilaisia, mutta hyviä karkkeja, mitä ei K-ja S-ketjujen valikoimista tule saamaan.

Fazer Salty Toffee Crunch

Fazerilla oli joku aika sitten kampanja, jossa pystyi aarrekartan avulla metsästämään koodeja, joilla sai noutaa Fazer-kahvilasta tämän uutuuslevyn. Poikaystäväni oli sattuessaan koodin sijaintipaikan lähelle bongannut sellaisen minulle, ja kävin noin viikko sitten hakemassa levyn. Lisää ilmaista suklaata, voiko elämä paremmin hymyillä.

Olin itse melko innoissani tästä uutuudesta, sillä tykkään suolaisesta maitosuklaasta teoriatasolla. Toffeekaan nyt harvemmin on mikään huono juttu suklaan yhteydessä. Odotukset siis korkealla. Korkkasimme poikaystävän kanssa tämän levyn matkalla bussissa Helsinkiin, siksi kuvan laatu hieman tärähtänyt :)

Oikein tarra ja kaikki päällä :)

Suklaa itsessään nyt on sitä perus-sinistä Fazeria, siitä ei siis sen enempää. Toffee oli suklaassa todella pieninä muruina, semmoisina Daim-tyylisinä kovina, jotka ainakin itsellä tarttuivat takahampaisiin aika ikävästi. Jouduin imeskelemään hampaitani siis aina parin palasen syömisen jälkeen tovin. Olisin toivonut erilaista koostumusta, ehkä isompaa toffeepalaa tai vastaavasti pehmeyttä, etteivät tarttuisi hampaisiin niin ikävästi. Maku oli silti oikein hyvä. Suolaa en parissa ensimmäisessä palassa maistanut lainkaan, mutta sitten toffeeta hampaista kaivellessani se maku alkoi erottua. Olisiko suola siis nimenomaan näissä toffeepaloissa? Olisin toivonut rohkeammin suolaista makua, nyt se jäi aika tavalla taka-alalle. Ei siis kokonaisuudessaan mikään lempparilevyni, mutta kyllä tätä syö. Itse en välttämättä jatkossa osta, mutta syön kyllä jos joku tarjoaa tai tuo tuliaisiksi tms. Uskon, että vielä ostoskoriini päätymätön Omar-suklaalevy voisi olla omaan makuuni sopivampi, vaikkei siinä suolaa olekaan.

Marabou Premium Almond & Orange ja Cranberries & Pecan

Sain mahdollisuuden osallistua Maraboun uusien Premium-sarjan suklaalevyjen ennakkomaisteluun ja mielipiteeni kertomiseen. Pari viikkoa sitten postista tupsahti sitten paketti suklaita, näin voisi tapahtua useamminkin ihan mieluusti!

En siis ole itse iso tumman suklaan ystävä, yleensä ne pyörivät kaapeissani pitkiä aikoja ja tulevat pala palalta syötyä pitkän ajan kuluessa. Olin siis hieman pessimistinen kun huomasin, että nämä olivat kumpikin tummaa suklaata (tosin Premiun-tuoteperheessä kaikki suklaat taitavat olla?). Ensimmäisenä huomio kiinnittyi paksuun pakkaukseen, joka on ohuen littanoista Premium-levyistä poikkeavaa. Itse asiassa nämä olivat paksuimmat levyt mitä muistan syöneeni! Levy on jaettu kahteen patukkaan, jotka ovat omissa kääreissään. Makuasia, onko tämä turhaa muovin tärväämistä vai kätevää itsehillinnän ja suklaan useampana eri aikana syömisen mahdollistavaa. Itse kallistun ehkä jälkimmäiseen. Palat ovat siis todella paksuja, ja niitä ei ole muotoiltu ihan prikulleen samanlaisiksi, kuten suklaalevyissä yleensä. Katkaisukohta on tuollainen ohut. Olin itseasiassa innoissani juurikin tästä muotoilusta, koska levy vaikutti heti hitusen luksukselta ja ehkä jopa käsintehdyltä näistä ominaisuuksista johtuen. Todella erottuvaa ainakin muihin suklaisiin verrattuna.

Sitten se maku. Oijoi. Ensinnäkin koostumus on melkein semmoinen kuin suklaamoussea olisi jähmetetty hieman, siis jotenkin todella suussasulava ja pehmeä. Tumma suklaa ei ole sellaista katkeran ja tympeän makuista mitä se minulle usein on, vaan hyvin miellyttävää. Kummassakin levyssä makuaineet ovat isoina palasina, mikä on plussaa - hyvä, että luonnonaineita ei ole pistetty liian pieniksi palasiksi. Karpalolevy nousi heti omaksi suosikikseni, vaikka luulin appelsiinin vievän voiton. Appelsiinia oli makuuni levyssä hieman liian vähän, tuntui ettei sitä riitä jokaiseen palaan. Suklaan koostumuskaan ei mielestäni ollut yhtä samettinen kuin karpalossa, voi olla myös ihan vain omaa tulkintaani. Tahtoisin sanoa, että levy on sellaiseen hitaaseen nautiskeluun, mutta todellisuudessa ainakin tuohon karpaloon tulee himo. Täytyy todeta, että taitaa olla jopa parasta syömääni tummaa suklaata! Jatkossa ostan varmasti karpaloversiota varastoon, jotta voin perustella itselleni sen syöntiä tumman suklaan terveysvaikutuksilla...Oikeasti suosittelen tätä kaikille jotka yleensäkin tummaa suklaata edes sietävät, voi olla että tiedossa on iloinen yllätys! Lisäksi tämä tosiaan vaikuttaa hyvin laadukkaalta, joten palasina tätä voisi varmasti tarjoilla vähän paremmillekin vieraille...

Pääsiäismunatestissä Rölli-muna

Viimeistä munaa viedään. Rölli on kiva ja kaikille tuttu hahmo, joka ei varmasti esittelyjä kaipaa. Pääsiäisenkeltainen muna oli normaaleissa ruokakaupoissa sieltä halvimmasta päästä oleva yllätysmuna tänäkin vuonna.

Suklaa on taas sitä ihan perus halpismunatasoa, eli maitosuklaata, jossa on pikkuisen muovin sivumakua. Tätä munaa en kyllä välttämättä suosittele aikuisille, lähinnä lapsille, joille nyt on ihan sama millaista se suklaa on ja kunhan jonkinmoinen yllätys sisältä tulee. Ei tosiaankaan mikään makuhermoja kutkutteleva setti, mutta toisaalta ei aiheuta mitään kovin negatiivisiakaan fiiliksiä.

Ennen Rölli-munasta sai pieniä Rölli-hahmoja, jotka kelpasivat hyvin leikkimiseen. Olin lukenut tästä uudesta versiosta muiden kommentteja ja ajattelin, että yllätys taitaa olla ihan susi. No tuli sieltä sentään magneetti. Mutta käsi pystyyn, kuinka moni lasten vanhempi haluaa jääkaapin oveen hirveän kokoelman näitä lasten milloin mistäkin keräämiä puolivillaisia magneetteja? Niinpä. Magneetin alapuolella vielä esittelyssä nuo muut kuvavaihtoehdot.

Kokonaisuutena olin varautunut tämän munan olevan sitä halpistasoa, joten en pettynyt. Ostaisin näitä lähinnä silloin, jos pitäisi ostaa paljon munia ja pelkäisin rahanmenoa, esimerkiksi odottaessani isoa satsia virpojia. Minni-muna oli jo ihan eri planeetalta kuin tämä, ja hintaeroa täydessä hinnassa laskettuna joku 20-30snt.

Fazer Travel Copenhagen -suklaalevy

Tämä suklaalevysarja on ollut minulle henkkoht kiinnostavin karkkiuutuus aikoihin, ja se on ollut testilistalla kauan. Minttufanina Rio De Janeiro olisi ollut itsestäänselvin valinta ensimmäiseksi kokeiltavaksi, mutta päädyin silti houkuttelevaan lakun ja vadelman liittoon. Harvemmin valkkaan valkosuklaata muutenkaan ostoskoriini, saati maustettua sellaista. Yleensä joku perusversio päätyy minulla lähinnä leivontaa.

Huomiota herättää tietysti ensin hillitty 130 pakkauskoko, joka on mielestäni onnistunut. 200g:ssa on kerralla liikaa syömistä, ja 100g voi monesti jäädä liian vähäksi. Toki suklaafirmat pyrkivät tällä pakkauskokojen säätämisellä hankaloittamaan hintojen vertailua niille, keille kilohinnalla ei ole merkitystä. Toki suklaa yleensä ostetaan sen kummemmin hintoja vertaamatta, mutta tällä kilohinta oli noussut mielestäni hitusen korkeaksi. Silläkö tuo järjetön mainoskampanja oli mahdollistettu?

Sitten tuotteeseen itsessään. Palat on tehty järkevästi "rivien" mittaisiksi, eikä pikkupalasiksi. Itse syön suklaalevyn melkein aina riveittäin, joka on ainakin Fazerin peruslevyjen kohdalla hieman hankalaa, sillä hampaat eivät mene luontevasti palojen väliin, eivät siis mahdu sinne. Tässä ongelma on hyvin ratkaistu. Kuten näkee, suklaassa on reilusti lakua ja hieman vähemmän vadelmaa. Mutta voi taivas mikä kombinaatio! Suklaa on mielestäni ihan tajuttoman hyvää, siis tuo yhdistelmä toimii ja etenkin valkosuklaassa! Sitä vattua saisi tosiaan olla hitusen enemmän omaan makuuni, koska tykkään marjasta. Tällaisenaan tämä on makeaa ja ihanaa, siis menee suklaalevyvertailuissa omalta osaltani hyvin korkealle sijalle. Eli tulee olemaan uusi vakkarisuklaani aivan taatusti. Jostain syystä mieltäisin tämän jopa kesäisen makuiseksi, ehkä tuo vadelman raikkaus makeassa vaan on sitten sellainen lämpimän kesäpäivän maku.