Bellarom salty liquorice

Tuliko tästä kertaheitolla Bellaromin suklaita arvioiva blogi? Ehkä hetkeksi. Koska vihdoin ja viimein löysin kyseiset suklaat ja huomasin, miten mielenkiintoisia makuja niissä on tarjolla. Ihastuin ikihyviksi Maraboun salmiakkisuklaaseen, joten toki kilpailevan halpismerkin suklaa piti myös päästä testaamaan.

Pakkaus värikäs, mutta halvan näköinen. Palat jälleen petollisen isoja, tätä tulee vetäistyä helpolla enemmän kuin laki (ja etenkin tältäkin kesältä hankkimatta jäänyt bikinikroppa) antavat periksi. Levyssä näkyvät selkeästi salmiakinpalaset, jotka ovat semmoisia sopivan rouskuvia ja niitä on paljon.

Jos ajatellaan pelkkää maitosuklaata, niin tässä levyssä (ja olettaen Bellaromilla yleisesti?) se on sokerisen makeaa ja hyvin pehmeää. Ei mitään maitosuklaamaista kuten Fazerilla, vaan makeaa kuten Maraboulla. Pehmeä koostumus puolestaan viittaa enemmänkin halpoihin ei-merkkisuklaisiin. En välttämättä söisi paljaaltaan tätä. Sinällänsä suklaassa ei ole mitään vikaa, mutta omaan makuuni maitoisa maitosuklaa vaan on se ainoa oikea, muut korvikkeita. Mutta, kun salmiakki tuodaan kuvioihin, on tilanne täysin eri. Sopivan suolainen maku täydentää tosi hyvin makeaa suklaata, ja kombinaatio on hyvin tasapainoinen. Salmiakki on reippaan voimakas, eikä pyytele anteeksi olemassaoloaan. Todella vaikea verrata muistikuvien perusteella Maraboun vastaavaan, mutta väittäisin, että nämä kaksi kilpailevat todella lähellä toisiaan laadussa! Erittäin hyvä levy, varmasti nousee jatkossakin ostettavien listalle.

Oletteko muuten huomanneet, että maailmassa on ihan liikaa jatkuvasti uusia ihania suklaalevyjä? Kaikkia houkuttelevia uutuuksia tekisi mieli kokeilla, mutta toisaalta jo kokeiltuihin suosikkeihin tekisi mieli aika ajoin palata. Minulla on tämä dilemma, etenkin kun yritän muuten syödä semiterveellisesti ja vahtia painoani. Pitkään minulla ei edes ollut erityistä suklaanhimoa, vaan söin sitä lähinnä kaiken muun karkin kanssa rinnakkain. Nyt elän jälleen suklaakautta, ja on todella vaikeaa päättää kaupan hyllyillä, mitä seuraavaksi ostaisi..:) ikävä Maraboun minttukrokanttia ja Fazerin lontoonraetta, te ikisuosikkini!

Bellarom deluxe white chocolate strawberry

Jostain syystä minuun on iskenyt valkoisen suklaan himo. Ehkä se lähti Fazerin Travel-sarjan Kööpenhamina-levystä, ehkä jouluna maistamistani jonkun itsetehdyistä valkosuklaista. Yleensä olen todella suunnitelmallinen karkkiostoksissani, mutta tällä kertaa Lidliin marssiessani totesin karkkihyllyn kohdalla itselleni spontaanisti, että nyt on saatava valkosuklaata työviikon alun piristykseksi. Ostan yleensä tunnettuja suklaamerkkejä ihan mukavuudenhalusta, koska tiedän saavani niiden kohdalla sitä, mitä haluankin. Halpissuklaisiin, kauppojen omiin merkkeihin sun muihin suhtaudun varauksella ja käytän niitä lähinnä leivonnassa ym, missä maku ei tule niin selkeästi esille. Lidlin suklaavalikoima on tästä syystä jäänyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta minulle todella vieraaksi, vaikka Lidliä suosin ruokaostoksissa ja kokeilen heidän omia tuotemerkkejään mielelläni. Ihme asennevammoja nämä pääni sisäiset suklaaongelmat.

Valkkasin valkosuklaahimoissani mansikkavalkosuklaan, sillä tykkään marjaisista suklaista ja etenkin kesällä mansikka sopii kaikkeen. Ostaisin varmaan mansikan makuista grillimakkaraakin jos joku keksisi myydä :) Edelleen olin hieman epäileväinen, sillä suklaalevyn kääre näytti todella halpikselle, sellaiselle, mitä etelän lomakohteista ostetaan kun pitää saada vain jotain suklaata tuliaisiksi tai itselle. Vertailukohtana esimerkiksi Fazerin sininen kääre on ihan kuin eri planeetalta.

Bellaromin suklaat ovat melko lituskaisia ja palat ainakin tässä levyssä isoja. Plussaa vai miinusta, sen voi kukin itse päättää. Tosin puolikkaan levyn syötyäni ajattelin, että eikai tässä ole kuin viitisenkymmentä grammaa tullut popsittua, vaikka todellisuudessa sata grammaa oli täynnä. Hups. Salakavala palakoko siis! Ulkonäkö on itse suklaalla kääreen alla todella houkutteleva, melkein eroottinen: valkoista sileää suklaata ja runsaasti pienenpientä mansikkahippua.

Maku on tasapainoinen, mielestäni suklaa itsessään ei maistu miltään siihen kuulumattomalta, kuten halpojen suklaiden osalti usein tapahtuu. Hyvä ja kermainen suutuntuma. Mansikka on toki keinotekoisen oloista, mutta yllättävän hyvin tehtyä silti tämän hintaluokan suklaalle. Miinusta siitä, että parin palan jälkeen tuntui, että mansikkahiput jäivät takahampaiden purupintoihin ärsyttävästi kiinni, lähtivät sentään vesikulauksella helposti pois. Kuten edellä todettua, tämä on sellaista tavaraa, mitä vetää helposti kerralla paljon. Jotenkin kokonaisuus on hyvässä tasapainossa, toki valkosuklaalle ominaisesti levy on todella makea. Mansikka kuitenkin taittaa pahimman imelyyden ja mielestäni tekee levystä todella hyvän kesäsuklaan, vaikka piknikille tai puutarhan kahvihetken kaveriksi. Voisin hyvin ostaa jatkossa, vaikka ihan ei sinne Kööpenhamina-levyn tasolle päässytkään. Paitsi jos suhteutetaan hinta ja laatu, silloin tämä huomattavasti kilohinnaltaan halvempi levy alkaa kisailla jo kärkipaikasta.

Peppermint twists -vaahtokarkki

Ostan tosi harvoin vaahtokarkkeja. Pentuna partioleirejä sun muita kolutessa kyseinen sokeri-ihanuus oli ostoslistallani usein, ihan koska nuotiolla päivän päätteeksi makkaran jälkeen paahdettu vaahtis on parasta mitä kuvitella saattaa. Olen myös mintun ystävä, ja joskus vahingossa löysin Tokmannilta piparmintun makuisia vaahtokarkkeja, jotka ovat vieläpä söpössä pussissa. Usein tarjouksessa saa kaksi pussia kolmella eurolla, eli halpaa tavaraa.

Nämä vaahtokarkit ovat todella pehmeitä ja nättejä valko-vaaleanpunaisine raitoineen. Piparmintun tuoksu on selkeä, eikä jätä epäilyksenvaraa sisällöstä. Sellaisiin jättimäisissä säkeissä myytäviin halpoihin vaahtiksiin jää todella iso rako, nämä vaikuttavat mielestäni jotenkin heti paljon laadukkaammilta. Ehkä myös ylimääräisten värien ja muotojen puuttuminen vaikuttaa asiaan. Mutta "hohdokkuutensa" puolesta nämä menisivät mielestäni vaikkapa juhlissa keksien rinnalla tarjottavina herkkuina tuosta noin vain, ainakin pikkaisen yllättäviä eivätkä jotain iänikuisia Dominoita.

Vaahtokarkki on siis todella pehmeä ja miellyttävä suussa, ja piparminttu pääsee maistumaan läpi sopivan voimakkaana. Aika ällöimeliä nämä ovat kyllä, mutta minun maultani ei voi muuta odottaakaan. Jos se ei ole todella makea, en siitä luultavasti tykkää :) Mutta siis näitä on ollut markkinoilla jo vuosia ja olen näitä useamman pussin kotiin sinä aikana kantanut, nyt ajattelin vinkata teille muillekin potentiaalisille ostajille! Halpiskaupoista voi välillä löytyä ihan erilaisia, mutta hyviä karkkeja, mitä ei K-ja S-ketjujen valikoimista tule saamaan.

Fazer Salty Toffee Crunch

Fazerilla oli joku aika sitten kampanja, jossa pystyi aarrekartan avulla metsästämään koodeja, joilla sai noutaa Fazer-kahvilasta tämän uutuuslevyn. Poikaystäväni oli sattuessaan koodin sijaintipaikan lähelle bongannut sellaisen minulle, ja kävin noin viikko sitten hakemassa levyn. Lisää ilmaista suklaata, voiko elämä paremmin hymyillä.

Olin itse melko innoissani tästä uutuudesta, sillä tykkään suolaisesta maitosuklaasta teoriatasolla. Toffeekaan nyt harvemmin on mikään huono juttu suklaan yhteydessä. Odotukset siis korkealla. Korkkasimme poikaystävän kanssa tämän levyn matkalla bussissa Helsinkiin, siksi kuvan laatu hieman tärähtänyt :)

Oikein tarra ja kaikki päällä :)

Suklaa itsessään nyt on sitä perus-sinistä Fazeria, siitä ei siis sen enempää. Toffee oli suklaassa todella pieninä muruina, semmoisina Daim-tyylisinä kovina, jotka ainakin itsellä tarttuivat takahampaisiin aika ikävästi. Jouduin imeskelemään hampaitani siis aina parin palasen syömisen jälkeen tovin. Olisin toivonut erilaista koostumusta, ehkä isompaa toffeepalaa tai vastaavasti pehmeyttä, etteivät tarttuisi hampaisiin niin ikävästi. Maku oli silti oikein hyvä. Suolaa en parissa ensimmäisessä palassa maistanut lainkaan, mutta sitten toffeeta hampaista kaivellessani se maku alkoi erottua. Olisiko suola siis nimenomaan näissä toffeepaloissa? Olisin toivonut rohkeammin suolaista makua, nyt se jäi aika tavalla taka-alalle. Ei siis kokonaisuudessaan mikään lempparilevyni, mutta kyllä tätä syö. Itse en välttämättä jatkossa osta, mutta syön kyllä jos joku tarjoaa tai tuo tuliaisiksi tms. Uskon, että vielä ostoskoriini päätymätön Omar-suklaalevy voisi olla omaan makuuni sopivampi, vaikkei siinä suolaa olekaan.

Marabou Premium Almond & Orange ja Cranberries & Pecan

Sain mahdollisuuden osallistua Maraboun uusien Premium-sarjan suklaalevyjen ennakkomaisteluun ja mielipiteeni kertomiseen. Pari viikkoa sitten postista tupsahti sitten paketti suklaita, näin voisi tapahtua useamminkin ihan mieluusti!

En siis ole itse iso tumman suklaan ystävä, yleensä ne pyörivät kaapeissani pitkiä aikoja ja tulevat pala palalta syötyä pitkän ajan kuluessa. Olin siis hieman pessimistinen kun huomasin, että nämä olivat kumpikin tummaa suklaata (tosin Premiun-tuoteperheessä kaikki suklaat taitavat olla?). Ensimmäisenä huomio kiinnittyi paksuun pakkaukseen, joka on ohuen littanoista Premium-levyistä poikkeavaa. Itse asiassa nämä olivat paksuimmat levyt mitä muistan syöneeni! Levy on jaettu kahteen patukkaan, jotka ovat omissa kääreissään. Makuasia, onko tämä turhaa muovin tärväämistä vai kätevää itsehillinnän ja suklaan useampana eri aikana syömisen mahdollistavaa. Itse kallistun ehkä jälkimmäiseen. Palat ovat siis todella paksuja, ja niitä ei ole muotoiltu ihan prikulleen samanlaisiksi, kuten suklaalevyissä yleensä. Katkaisukohta on tuollainen ohut. Olin itseasiassa innoissani juurikin tästä muotoilusta, koska levy vaikutti heti hitusen luksukselta ja ehkä jopa käsintehdyltä näistä ominaisuuksista johtuen. Todella erottuvaa ainakin muihin suklaisiin verrattuna.

Sitten se maku. Oijoi. Ensinnäkin koostumus on melkein semmoinen kuin suklaamoussea olisi jähmetetty hieman, siis jotenkin todella suussasulava ja pehmeä. Tumma suklaa ei ole sellaista katkeran ja tympeän makuista mitä se minulle usein on, vaan hyvin miellyttävää. Kummassakin levyssä makuaineet ovat isoina palasina, mikä on plussaa - hyvä, että luonnonaineita ei ole pistetty liian pieniksi palasiksi. Karpalolevy nousi heti omaksi suosikikseni, vaikka luulin appelsiinin vievän voiton. Appelsiinia oli makuuni levyssä hieman liian vähän, tuntui ettei sitä riitä jokaiseen palaan. Suklaan koostumuskaan ei mielestäni ollut yhtä samettinen kuin karpalossa, voi olla myös ihan vain omaa tulkintaani. Tahtoisin sanoa, että levy on sellaiseen hitaaseen nautiskeluun, mutta todellisuudessa ainakin tuohon karpaloon tulee himo. Täytyy todeta, että taitaa olla jopa parasta syömääni tummaa suklaata! Jatkossa ostan varmasti karpaloversiota varastoon, jotta voin perustella itselleni sen syöntiä tumman suklaan terveysvaikutuksilla...Oikeasti suosittelen tätä kaikille jotka yleensäkin tummaa suklaata edes sietävät, voi olla että tiedossa on iloinen yllätys! Lisäksi tämä tosiaan vaikuttaa hyvin laadukkaalta, joten palasina tätä voisi varmasti tarjoilla vähän paremmillekin vieraille...

Pääsiäismunatestissä Rölli-muna

Viimeistä munaa viedään. Rölli on kiva ja kaikille tuttu hahmo, joka ei varmasti esittelyjä kaipaa. Pääsiäisenkeltainen muna oli normaaleissa ruokakaupoissa sieltä halvimmasta päästä oleva yllätysmuna tänäkin vuonna.

Suklaa on taas sitä ihan perus halpismunatasoa, eli maitosuklaata, jossa on pikkuisen muovin sivumakua. Tätä munaa en kyllä välttämättä suosittele aikuisille, lähinnä lapsille, joille nyt on ihan sama millaista se suklaa on ja kunhan jonkinmoinen yllätys sisältä tulee. Ei tosiaankaan mikään makuhermoja kutkutteleva setti, mutta toisaalta ei aiheuta mitään kovin negatiivisiakaan fiiliksiä.

Ennen Rölli-munasta sai pieniä Rölli-hahmoja, jotka kelpasivat hyvin leikkimiseen. Olin lukenut tästä uudesta versiosta muiden kommentteja ja ajattelin, että yllätys taitaa olla ihan susi. No tuli sieltä sentään magneetti. Mutta käsi pystyyn, kuinka moni lasten vanhempi haluaa jääkaapin oveen hirveän kokoelman näitä lasten milloin mistäkin keräämiä puolivillaisia magneetteja? Niinpä. Magneetin alapuolella vielä esittelyssä nuo muut kuvavaihtoehdot.

Kokonaisuutena olin varautunut tämän munan olevan sitä halpistasoa, joten en pettynyt. Ostaisin näitä lähinnä silloin, jos pitäisi ostaa paljon munia ja pelkäisin rahanmenoa, esimerkiksi odottaessani isoa satsia virpojia. Minni-muna oli jo ihan eri planeetalta kuin tämä, ja hintaeroa täydessä hinnassa laskettuna joku 20-30snt.

Fazer Travel Copenhagen -suklaalevy

Tämä suklaalevysarja on ollut minulle henkkoht kiinnostavin karkkiuutuus aikoihin, ja se on ollut testilistalla kauan. Minttufanina Rio De Janeiro olisi ollut itsestäänselvin valinta ensimmäiseksi kokeiltavaksi, mutta päädyin silti houkuttelevaan lakun ja vadelman liittoon. Harvemmin valkkaan valkosuklaata muutenkaan ostoskoriini, saati maustettua sellaista. Yleensä joku perusversio päätyy minulla lähinnä leivontaa.

Huomiota herättää tietysti ensin hillitty 130 pakkauskoko, joka on mielestäni onnistunut. 200g:ssa on kerralla liikaa syömistä, ja 100g voi monesti jäädä liian vähäksi. Toki suklaafirmat pyrkivät tällä pakkauskokojen säätämisellä hankaloittamaan hintojen vertailua niille, keille kilohinnalla ei ole merkitystä. Toki suklaa yleensä ostetaan sen kummemmin hintoja vertaamatta, mutta tällä kilohinta oli noussut mielestäni hitusen korkeaksi. Silläkö tuo järjetön mainoskampanja oli mahdollistettu?

Sitten tuotteeseen itsessään. Palat on tehty järkevästi "rivien" mittaisiksi, eikä pikkupalasiksi. Itse syön suklaalevyn melkein aina riveittäin, joka on ainakin Fazerin peruslevyjen kohdalla hieman hankalaa, sillä hampaat eivät mene luontevasti palojen väliin, eivät siis mahdu sinne. Tässä ongelma on hyvin ratkaistu. Kuten näkee, suklaassa on reilusti lakua ja hieman vähemmän vadelmaa. Mutta voi taivas mikä kombinaatio! Suklaa on mielestäni ihan tajuttoman hyvää, siis tuo yhdistelmä toimii ja etenkin valkosuklaassa! Sitä vattua saisi tosiaan olla hitusen enemmän omaan makuuni, koska tykkään marjasta. Tällaisenaan tämä on makeaa ja ihanaa, siis menee suklaalevyvertailuissa omalta osaltani hyvin korkealle sijalle. Eli tulee olemaan uusi vakkarisuklaani aivan taatusti. Jostain syystä mieltäisin tämän jopa kesäisen makuiseksi, ehkä tuo vadelman raikkaus makeassa vaan on sitten sellainen lämpimän kesäpäivän maku.

Disney Minnie-pääsiäismuna

Jatketaan samalla teemalla kuin aiemminkin, eli sesongin jälkeen kyseisen sesongin tuotteiden maistelua :D Jokunen suklaamuna tulee saada vielä aikuisenakin joka vuosi. Tänä vuonna jätin ostokseni vasta pääsiäisen jälkeiselle viikolle, ja kappas - Prismassa munat -70% alennuksella. Olisin ostanut ennen pääsiäistä jo ihan täyteenkin hintaan, mutta valinnanvaikeus iski. Miten valita parinkymmenen erilaisen munan joukosta, kun mikään ei oikein kutsu luokseen? Ennenvanhaan ne isot Muumi-ja Kyöpelinvuori-munat olivat ykkössuosikkejani yllätysten suhteen, Kinder suklaansa puolesta. Nyt munavuoren keskellä herää kaksi kysymystä: miksi lähes kaikki munat tuntuvat olevan sukupuolitettuja, ja missä pääsiäisteema? Näyttää siltä, että tytöille on Hello Kittyä, Barbia ja jotain söpöjä eläimiä, kun taas pojille Angry Birdsiä, Avengersia ja Turtlesia. Toki munia voi ostaa ristiinkin sukupuolista välittämättä, mutta itseäni tämä räikeä jako jotenkin ärsyttää. Samalla tavalla se kakara osasi ennenkin leikkiä sillä kivalla eläimenhahmolla, palapelillä tai avaimenperällä riippumatta sukupuolestaan! Etenkin tämä toi omalla kohdallani hämmennystä suklaalaarilla, koska en ole supertyttömäinen. Toisekseen, nyt samat muusta elämästä tutut hahmot ovat vallanneet munat, kun ennen pääsiäisen puput, tiput ja noidat olivat paremmin esillä. Miksi näin? Minusta on ihana juhlia eri sesonkeja sille ominaisine tuotteineen, eikä sotkea kaikkea kaikkeen.

Se siitä vuodatuksesta ja syömään. Valkkasin melko nopeasti sieltä laareista bussiin kiirehtiessäni ennestään tutun Röllin, joka viehättää luonnonläheisenä ja pikkuisen kapinallisena hahmona. Toivon kovasti, että oma jälkikasvuni pääsee aikanaan tutustumaan Röllin epäsovinnaisuuteen. Ja kappas, kummallekin sukupuolelle sopiva muna. Tämä muna jää kuitenkin myöhemmälle, sillä tänään testissä on Minni Hiiri-muna.

Valkkasin Minnin, vaikken tykkää hahmosta yhtään. Se edustaa minulle liikaa tyttömäisyyttä, naisellista avuttomuuteen heittäytymistä ja turhamaisuutta. Tyttöjen munista se oli kumminkin se minulle tutuin, sillä ihan Frozen-hahmoihin en välttämättä halua lähteä tutustumaan tarkemmin. Lisäksi minua kiinnosti tämä muna, sillä se on nimenomaan perinteisen Disney-hahmon pärstää kantava, eli se ei voisi (?) olla kovin huono.

Kuten Kinderissäkin, tykkään valko-ja maitosuklaan kombosta. Tässä munassa oli kivat tähtikuviot painettuna pintaan. Suklaa maistui sellaiselle pikkuisen muoviselle perussuklaamunasuklaalle, eli ihan hyvälle, mutta ei mitenkään poikkeukselliselle. Hintaa oli muistaakseni euron ennen alennusta.

Minut yllättää aina iloisesti, jos munassa on jotain käyttökelpoista mutta kivaa sisältöä. Muksuna toki pienet muovilelut olivat kivoja, mutta hieman varttuneempana ja varmasti aikanaan vanhempana arvostan funktiota. Tästä munasta tuli yllättävän hyvänoloinen pyyhkäri, jonka alaosassa on kolo lyijykynän päähän kiinnittämistä varten. Näitähän lapsilla ja vähän vanhemmillakin kuluu jatkuvalla syötöllä, ihan nappiyllätys! Olin varautunut viemään saamani yllärit sukulaispojilleni, mutta tämän kohdalla tuota tarvetta ei ole. Toisin kävi Kinder-munasta pääsiäisenä kuoriutuneelle Kung-Fu Panda -hahmolle, joka oli kylläkin leluna ihan kiva. Mutta jos jatkossa pääsiäismunista pitää valita, niin tämä on kyllä korkealla sijalla sekä hintansa, makunsa että yllätystensä puolesta.

Fazer Winter Edition manteli, karpalo ja jouluiset mausteet

Myöhässäkö? Ehei. Jouluihmisenä minulle joulua mahtuu pikkuisen sen eri muodoissa ympäri vuotta. Glögiä olen hörppinyt näihin päiviin asti, ja vielä vajaa purkki odottaa jääkaapissa. Myös siskoni tietää tapani, sillä sain synttärilahjaksi winter edition-suklaalevyn, jonka hän oli vielä löytänyt kaupasta. Itselläni jäi tuo levy maistelematta joulun alla kaiken muun uuden ja kivan alla, joten nyt on oiva aika siihen.

Harmittelin todella suuresti, kun Fazer poisti valikoimistaan sen perinteisen 300g joulusuklaalevyn. Ostin sellaisen joka joulusesonkina, ainakin yhden. Onnekseni sitä oli kaapissa vielä korkkaamaton levy edellisjouluilta, ja jemmailen vieläkin muutamaa palasta siellä "pahan päivän varana"..:) tosin enää ei tarvinne jemmailla, kun tätä sain!

Winter edition maistuu kuvailunsa mukaisesti juurikin mantelille, karpalolle sekä joulun mausteille. Tykkään tosi paljon siitä, että pohjana on nimenomaan maitosuklaa. En ole itse tumman suklaan ystävä, ja muistaakseni edellinen Fazerin joulusuklaaversio oli tummaan suklaaseen tehty. Maitosuklaassa vaan on se joulun fiilis. Maistaessani hämmennyin, sillä odotin jotain uutta, mutta taisinkin saada juuri samaa suklaata kuin tässä rakastamassani, keskuudestamme poistuneessa levyssä oli?! Erona taitaa olla lähinnä se, että tässä versiossa ei ole piparia. Tuoteselosteita tiiratessa kävi ilmi, että vanhassa versiossa oli karpalon tilalla kuivattua omenaa. Silti, erehdyin äkkiseltään melkein pitämään tätä jopa samana tuotteena. Voisin kuitenkin rohkeasti väittää, että tämä pääsee hyvin lähelle alkuperäistä, ehkä jopa sen tasolle. Maku on hyvin tasapainoinen ja jopa aurinkoisena kevätpäivänä joulutunnelmaan saava. Tiedättekö, sellainen keskitalven fiiliksen läikähdys kävi sisällä kun maistoin ensimmäisen palan. Ei huono! Toivottavasti Fazer pitäisi tämän valikoimissaan jatkossakin, eikä lähtisi taas leikittelemään erilaisilla kokeiluilla. Tätä nimittäin tulen ostamaan tämänkin vuoden jouluna! Lisäksi varovainen plussa 200g pakkauskoosta 300g sijaan, sillä 300g on ehkä semisti jo liian iso suklaalevyksi. Ainakin jos meinaa levyllisen mättää yksin...

Kalev karamellisuklaa

Synttärini lähenevät, ja synttärijuhlien ensimmäiset versiot ensimmäisine lahjoineen on nyt koettu. Tykkään kauheasti että synttärini ovat usein pääsiäisen tienoilla, koska silloin ihmisillä on suklaa mielessä ja saan sitä lahjaksi. Ehkä muutenkin porukka tietää minun siitä pitävän..! Tähän mennessä olen saanut jo kolme levyllistä, joista eka maistamani oli siskoni Viron tuliaisia. Tykkään kauheasti Kalevin makusuklaista, siellä osataan Maraboun tapaan vääntää hyviä makuyhdistelmiä.

Karamellisuklaa ei tuonut oikeastaan mitään yllätyksiä. Maitosuklaa on hyvää ja karamellitäyte pehmeää ja makeaa. Kokonaisuutenaan tämä suklaa on todella makeaa ja jopa imelän puolelle hiipivää. Olen vähitellen luonut päähäni Kalevin suklaista sellaisen yleissäännön, että ne ovat muita tuttuja suklaamerkkejä hitusen makeampia. Ehkä perussuklaaltaan verrattavissa Marabouhun, mutta makusuklaissa makeus entisestään korostuu täytevalintojen ansiosta. Tietysti ihan makuasioita (sananmukaisesti!) tykkääkö imelyydestä vai ei, itselleni nämä ovat vain erilaisia, ei toisiaan parempia tai huonompia.

Nämä 100g levyt ovat tosi kivoja pikkutuliaisia Viron puolelta itselle ja muille, sillä näitä mahtuu laukkuun kätevän pieneen tilaan useampikin. Itse ostin jossain vaiheessa lähes kaiken syömäni karkin joko laivalta tai Virosta, koska silloin sain yleensä halvalla erilaisia ja uusia maisteltavia. Olen lähdössä ensi kuussa päivä Tukholmassa-risteilylle, ja luultavasti tuon ainakin jotain Suomen markkinoilta vielä puuttuvaa Marabouta. Suklaa on siitä ihanan universaali tuominen, että sitä saa about kaikkialta, ja about kaikki siitä myös tykkäävät. Suosittelen etenkin Islantiin matkaaville erityisen lämpimästi Sirius-merkkistä suklaata, joka on aivan taivaallista! Koska vedän kotiinpäin, niin suosin tietysti normaalisti Fazeria. Sirius yltää niin lähelle sen hännille, että nytkin alkoi tekemään mieli rusinapähkinä-levyä sitä muistellessa...

Favorina Easter Jelly Shapes-marmeladit

Ostan todella, todella harvoin marmeladeja. Oikeastaan noin kerran vuodessa, pääsiäisen alla, näitä nimenomaisia Lidlin versioita. Tällä kertaa "kokeilussa" siis jo aiemmin maistamani karkki, mutta ajattelin silti esitellä tämän, sillä näitä eivät varmaan monet ole kokeilleet.

Pussissa on eri makuisia eläinten muotoisia marmeladeja. Ainesosaluettelossa lukee ainakin omaan silmääni ihan tunnistettavia, luonnollisia makuaineita. Sekö näistä niin hyvän tekee? Marmeladit maistuvat oikeasti hedelmäisiltä, vähän samalla tavalla kuin ne Muumi-marmeladit (vieläköhän niitä muuten saa?). Nämä eivät ole lainkaan sitkeitä, vaan helposti puraistavissa. Semmoisia hieman lohkeavia. Tuoksu on todella hyvä, pussin avaamisen jälkeen on todella vaikea pitää näppejään kurissa. Siksi onkin hyvä, että pakkauskoko ei ole kovinkaan suuri, vaan se mahdollistaa tällaisen mässyhiiren maistelevan sen kertaistumalta läpi...

Käsittääkseni näistä tekee pääsiäismäisen lähinnä tuo muotokieli ja sana easter pussissa. Muuten nämä ovat ihan perinteisiä, hyviä marmeladeja. Aion ehkä tutkia pääsiäisen jälkeen, jäikö näitä vielä alelaareihin ja ostan jokusen pussin varastoon hedelmäkarkin koloa paikkaamaan.

Kismet Fazerina ja Marabou Daim & Saltlakrits

Tällä kertaa testiin päätyi kaksi markkinoilla jo jonkin aikaa ollutta suklaata, joista kumpikin oli itselleni uusia tuttavuksia. Suklaahyllyllä valikoin, minkä Fazerin uusista Travel-mauista ottaisin testiini ensimmäisenä, mutta bongattuani Maraboun todella lupaavan kuuloisen uutuuden muuttuivat suunnitelmat. Olin jo valkannut kotiin myös perus-Daimia, johon minulla on ajoittainen himo, mutta tämän levyn myötä jätin sen kauppaan.

Mielestäni ihan perussuklaan muodossa Marabou ei pärjää alkuunkaan Fazerille. Se on liian imelämakeaa, eikä sellaista ihanan kermaista mitä mielestäni kunnollinen suklaa on. Maraboun vahvuutena pidän nimenomaan näitä makusuklaita, joiden yhdistelmät ovat usein upeita. Minttukrokantti on yksi lempilevyistäni ikinä. Koostumuksellisesti tämä muistutti nimenomaan sitä, sillä Daim ja kova salmiakki antoivat töitä hampaille. Siinä missä Daim toi kuvioon imelyyttä ja ällömakeutta, tasapainotti salmiakki tilannetta todella kivasti luoden levystä toimivan kokonaisuuden. Jos yhdellä levyllä saan korjattua kolmen eri karkin puutteen, päätyy se ehdottomasti jatkossakin ostoskoriini. Tämä toimisi varmasti keskustelunherättäjä-viemisenä mennessä vaikkapa kyläilemään pohjoismaiden ulkopuolelle, ei varmasti herättäisi ihastusta salmiakkiin tottumattomissa...

Daimin ohella Kismet on yksi ajoittaisista must have-karkeistani. Jostain syystä keväällä tekee mieli sitrusta, joten Fazerinan appelsiininen aromi houkutteli. Kismetin makukokeilut ovat mielestäni olleet aina onnistuneita, joten ennakko-odotukset korkealla.

Patukka tuoksuu ihanan appelsiiniselle. Lisäksi sen maku on tasan tarkkaan sitä, millaiseksi sen päässään kuvitteli: sopivissa määrin appelsiiniaromia, keksiä ja suklaata. Maku on lempeä, eikä kovin yllättävä. Siinä missä Maraboun uutuus ei välttämättä ole melkoisessa erikoisuudessaan ja sanoisinko jopa rohkeudessaan välttämättä kaikkien makuun, on tämä varmasti varmemmin jokaiseen makuun sopiva. Tämäkin löytynee jatkossa suklaanhädän hetkellä ostoskoristani.

Töhnämunat eli Favorina Dip Eggs

Viimepäivien kovin nimi karkkirintamalla on ollut töhnämuna eli suklaamuna, jonka sisällä on lusikoitavaa kreemiä. Ällöstä lempinimestä huolimatta totesin, että kerrankin sellainen karkkivillitys, joka on pakko testata! Ilmeisesti nämä ovat paikoin loppuneetkin kaupoista ison kysynnän takia, ainakin tänään Turun keskustan Lidlissä oli paljon tarjolla jopa ruuhkaisaan aikaan.

Munat ovat siis kennossa, ja mukana tulee lusikka syöntiä varten. Ensin munaan tehdään hampailla reikä, josta möhnää sitten aletaan lappamaan lusikalla kohti ääntä.

Kyseenalaistin nopeasti tuon lusikan. Olin luullut, että töhnä on sellaista Kinder Buenon sisustan kaltaista todella pehmeää vaahtoa, kuten pakkauksen kuva ja töhnä-nimitys antavat ymmärtää. Se oli pehmeää, mutta enemmän sellaista lohkeavaa kuin venyvää. Helpoin tapa tätä on luultavasti syödä ihan vain reippaita paloja haukkaamalla, eikä natisevan lusikan kanssa sähläten.

Olen kova suklaan ja Lidlin ystävä, mutta minulle nämä kaksi harvoin kohtaavat. Tästä tuotteesta tykkäsin kuitenkin sen verran, että varmaan ostan tulevinakin pääsiäisinä. En kuitenkaan lähtisi hulluna hamstraamaan. Munat ovat todella makeita, joten itse söisin max kaksi kerralla. Kokonaisuudesta tulee mieleen joku Milkan suklaalevy, missä on hyvin samantapaista täytettä sisällä. Mikä on siis hyvä juttu. Tekisi mieli testata niitä "alkuperäisiä" versioita vertailun vuoksi. Suosittelen kuitenkin nämäkin ainakin kerran kokeilemaan, mikäli todella makea suklaakarkki on yleensä mieleen.

Polly Bilar

Pollyt ovat yksi ikisuosikkejani sekä omana pussinaan että irttarihyllyn valikoimissa. Ne ovat niitä, joita on vain saatava joskus. Vähän samaa sarjaa siis kuin vaikkapa Kismet tai Daim. Bilarit taas eivät välttämättä kuulu ruokavaliooni, mutta en missään nimessä pidä niitä huonoinakaan. Joten odotukset tälle kombolle ovat semisti korkealla, yhdistelmä varmaan toimii! Näitä on ollut kaupoissa jo jonkun aikaa, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kokeilla.

Jostain syystä kuva ei nyt halunnut kääntyä oikeaan suuntaan...

Ensivaikutelma on jesjesjes. Maku on todella hyvä ja yhdistelmä toimiva. Bilar-makuja on siis kahta, vihreää ja punaista. Kumpikin niistä on hyvä, enkä rehellisesti oikein edes erota niitä toisistaan. Kysymysmerkiksi tässä tapauksessa jää se, ovatko nämä todella näin sitkeitä? Ostin pussini tarjouksesta, joten se voi olla vanhempaa satsia ja näin ollen sitkistynyt. Tykkään siitä kun karkeissa on pureskeltavaa, mutta tässä tapauksessa sitä on makuuni pikkuisen liikaa. Ehkä pidän tätä tekosyynä ostaa toisenkin pussin jossain vaiheessa ja maistella, onko näiden tarkoitus olla sitkeitä. Tällä maulla nämä pääsisivät ehkä nipinnapin jopa normi-Pollyjen edelle, mutta sitkeinä eivät aivan. Pussi on kuitenkin hyvä, ei ehkä aivan sitä pakko saada-kamaa mistä puhuin edellisessäkin postauksessa.

Marabou Dubbel Nougat

Nougat on sellaista tavaraa, että jostain syystä en koskaan osaa sitä itse ostaa. Tällä kertaa kaverini toi illanviettoon parit patukat ja varoitti, että nämä on sitten makeita. Olin että pyh, mä ja makea tullaan kyllä toimeen. No tultiinhan me!

Patukassa on ihanan pehmeä koostumus, se oikeasti suorastaan sulaa suuhun. Nougat on todellakin makeaa, mutta itselleni jäi kyllä vielä makeannälkä patukan jälkeen. Ja se ei kerro mitään tästä karkista, vaan omasta pohjattomasta makean tarpeestani..:D Maraboun tuotteet ovat kyllä ihan järjestään todella hyviä, eikä tämä ole poikkeus. Ei välttämättä mene ihan sinne "pakko saada heti uudelleen" -osastolle, mutta tulen jatkossa kyllä pitämään nämä mielessä kun herkkutarve tulee päälle. Lisäksi tässä on kolmasosa pähkinää, joten syödessä voi yrittää huijata itseään siitä, että onhan tämä terveellisempää kuin vaikkapa maitosuklaa. Tekosyyt kunniaan!

Testissä sokerittomat karkit

Yritän taas vähitellen herätellä tätä blogia eloon :) faktahan on se, että karkkimaailmaan tulee hirveällä syötöllä uutuuksia, eikä karkkihirmukaan voi niissä pysyä mukana. Etenkään jos aikoo pysyä inhimillisissä mitoissa kropaltaan...Itselläni on meneillään pienoinen elämäntaparemontti, joka tosin ei tarkoita totaalista karkeista kieltäytymistä. Muistin, että on olemassa sokerittomia vaihtoehtoja karkeista, ja päätin kokeilla niitä. Kaloreita sokerittomissa on huomattavasti vähemmän kuin sokerillisissa, ja toisaalta vain yhdenlaisia karkkeja sisältävästä pussista ei tule hotkittua sellaista määrää kuin vaikkapa irttareista. Tiedätte varmaan mistä puhun?

Eli testiin. Ensimmäisenä huomasin, että sokerittomia karkkeja on normaalikaupoissa yllättävän vähän! Lisäksi pussit ovat pieniä, ja kilohinta ihan eri luokkaa kuin sokerissa. Miten sokerivero menee näiden kohdalla..? Ostin Pirkan Salmiakki-pussin Cittarista, muut ovat Keskiseltä. Pussihinta oli noin kaksi euroa kullakin, ja sisältöä 90-100g. Yllättävän riittoisia pusseja silti, tuosta edellämainitusta syystä johtuen.

Ensimmäinen ostokseni oli siis Pirkan Salmiakki. Näissä kannattaa huomioida, että makeutusaineesta johtuen nämä voivat aiheuttaa yllättäviä asioita mahassa, mikäli vetäisee isomman satsin kerralla kitusiinsa. Maltillisessa määrässä (pienessä kourallisessa) en havainnut mitään. Salmiakki maistuu ihan aidolle salmiakille, en epäilisi sokerittomaksi. Koostumus on aika sitkeä, mistä osa tykännee. Itse olisin kaivannut pehmeyttä. Mutta ihan passeli makeanhimon tyydyttäjä!

Seuraavaksi Nellie Delliesin Caramel & Liquorice bites, jotka ovat siis karamellin ja miedon lakritsin makuisia pehmoisia, vähän vaahtomaisia makeisia. Näitä syö helposti paljon, koska nämä eivät maistu kovin vahvalle. Mielenkiintoista on, että näissä on tosi hyvin kuituja! Sellaisen pehmeän, karkkimaisen karkin ystäville nämä ovat hyvää kamaa, itselle oli hieman liian laimea ollakseen hyvä. Enkä oikein innostu viinikumista, mitä tuo lakritsiosa oli.

Sitten ehdottomaan suosikkiini, eli Halvan Salmiakkiin. Kotimainen salmiakki on muutenkin suosikkini, eikä tästäkään sokerittomuutta olisi huomannut. Rakenne oli kivan purtava, mutta silti pehmeä eikä mitenkään sitkeä. Makua on tarpeeksi ja kokonaisuutenaan tosi hyvä salmiakki, joka pärjää vertailussa sokerillisille verrokeilleen aivan täysin. Suosittelen lämpimästi.

Keskisellä olisi lisäksi ollut hedelmänmakuisia sokerittomia viinikumeja sekä sokeritonta suklaata. Omat kokemukseni sokerittomasta suklaasta ja ihan perus viinikumeista eivät ole kummoisia, joten en testannut. Tekisi mieli löytää etenkin joku hyvä sokeriton suklaa, sillä olen ihan parantumaton suklaafriikki. Etenkin sokeriton maitosuklaa olisi ihana löytää, sillä en oikein ole tumman ystävä. Aion silti pitää kerran viikossa huijauspäivän, jolloin saan syödä ihan oikeaa sokeriherkkua. Keskimäärin tämä tarkoittanee karkkia, sillä en ole valmis uhraamaan kallisarvoista päivää mihinkään muuhun herkkuun :)